tiistai 25. marraskuuta 2014

Kummallisia tapahtumia

Kirkonrotta heräsi aamulla kolostaan Puistolan kirkon pihalla. Se oli edellisyönä nukkunut urkuparvella, joten tapansa mukaan se käpertyi tutun tuijan alle nukkumaan viime yönä. Kirkonrotalla oli katsos monenlaisia rutiineja ja tapoja mitä se oli vuosien varrella pitänyt yllä Puistolan kirkolla. Aina joka toinen yö se nukkui urkuparvella huippusalaisessa paikassa ja joka toinen yö taas Puistolan kirkon tuijan alla, omassa pesässään. Se oli hyvin tarkka, että mitään muutoksia tähän tapaan ei saisi tulla. Mutta tänä aamuna kömpiessään puun alta pois sitä kohtasi suorastaan hirvittävä näky!



"Mitä ihmettä!" se huudahti. Kirkonrotta katsoi pöllämystyneenä eteensä ja hieroi unenpöpperöisiä silmiään. Sen kolon eteen oli joku ryökäle asettanut ison esteen. Kirkonrotta alkoi ängetä itseään kuusen oksien välistä eteenpäin. "Äh! Puh!" se ähisi mahduttaessaan masuansa ison oksan ohi.


Kirkonrotta kipitti polun toiselle puolella ja vilkuili taakseen isoa kuusta suuresti paheksuen. "Toivottavasti tuo katoaa tuosta pian! Pesään on päästävä nukkumaan ylihuomenna vaikka mikä olisi!" rotta mietti. Päätään pyöritellen se vilahti kirkon seinästä sisään lämpimään. Kirkonrotta vipelsi pitkin tuttua punaista laattalattiaa kohti urkuparvea, kunnes yhtäkkiä yksi sen tassuista astui johonkin liukkaaseen ja rotta makasi ketarat kohti kattoa keskellä lattiaa.

 
 
"Auts! Tämäkin vielä!" se mutisi päätään pidellen ja katsoi ympärilleen. "SEI-MEN PEIT-TO" se tavasi katsellen valkoista muhkeaa paperipussia. "Kukas tämä Seimi on ja mitä sen peitto täällä tekee?" se mietti. Kirkonrotta pudisteli pölyt turkistaan ja juoksi salamanvilkkaa portaat ylös urkuparvelle. Se ryntäsi kohti salaista pesäpaikkaansa, kunnes sen juoksu taas tyssäsi kertalaakista.

 
"Ja mikäs omituinen hökötys tuo on! Kerrassaan outo!" Kirkonrotta puhisi ja polki jalkaansa lattiaan. Se potkaisi hökötyksen pois pesäkolonsa tieltä ja vilahti salaiseen paikkaansa. Kirkonrotan arki oli tähän asti ollut kovin sulavaa vanhoine rutiineineen, vailla sen kummempia kommelluksia. Mutta mitä kummaa nyt oli tapahtumassa...  
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti