1. adventti

Kirkonrotta oli herännyt aamulla kirkonkellojen soittoon. Se tarkoitti, että tänään oli sunnuntai ja silloin saisi kirkon juhlasalista keksiä. Se änkesi itsensä kuusen ohi, joka edelleen oli keskellä pihaa ja mikä kamalinta, kirkonrotan pesäkolon edessä. Se oli viikon aikana löytänyt hyvän reitin kuusen oksien lomasta kohti kirkon ovea. "Puh! Pitäisi kyllä jättää riisipuuron syönti vähemmälle!" se mietti katkoessaan oksia pullean masunsa tieltä. Kirkonrotta vipelsi kirkkoon sisään ja kohti juhlasalia mutta sen huomio kiinnittyi punaisiin lappusiin mitä oli ilmestynyt ympäriinsä.

"AD-VEN-TIN, JOU-LUN" se tavasi hölmistyneenä. Kirkonrotta hieroi päätään ja pohti mitä ihmettä nuo vaikeat sanat tarkoittivat. Se oli ehkä joskus kauan sitten, pienenä rottana, kuullut sanan JOULU mutta ei muistanut enempää. Se kipitti kirkkosaliin sisään ja oli lentää selälleen hämmästyksestä. Joka paikassa oli mitä ihmeellisempiä koristuksia. Ikkunalla kynttelikköjä, salissa kukkia ja urkuparvelta roikkui tutun näköinen hökötys.

"Se olikin ihka oikea tähti!" Kirkonrotta huudahti ihastuksissaan ja muisteli kuinka aikaisemmin oli potkaissut sen pesäkolonsa tieltä. Ihmisiä alkoi saapua kirkkoon ja kirkonrotta piilottautui kirkonpenkin alle odottamaan mitä tuleman pitää. Se kuunteli korvat höröllään kun koko kirkkosali puhkesi iloiseen lauluun.

 



"Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän! Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna! Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen."

 

 

 

"Onpas tarttuva laulu!" Kirkonrotta mietti ja lauloi muiden mukana, omassa piilossaan penkin alla. Se katseli hämmästyneenä, kuinka valkoiseen pukuun pukeutunut ihminen sytytti kummallisen näköisestä kyntteliköstä vain yhden kynttilän.

 

 

 

"Adventista alkaa joulun odotus..." Valkoisiin pukeutunut ihminen puhui kovalla äänellä. Kirkonrotta kuunteli ihmetyksen vallassa. "Joulun odotus! Mikä on joulu? Koska se oikein tulee?" Kirkonrotan pieni pää oli täynnä niin monia kysymyksiä ettei se oikein tiennyt miten päin sen pitäisi olla piilossaan. Se lähti masu maata viistäen lujasti juoksemaan ihmisten jalkojen välistä kohti pesäpaikkaansa eikä edes huomannut pientä vihreää lappua, jonka se ohitti matkallaan.