16. luukku

Kirkonrotta nukkui riippumatossaan ja unessaan kulki menneisyyteen...

***

Joulu Puistolan kirkolla vuonna 1961

"Hyvää syntymäpäivää rakas pienoinen Kirkonrottani" Rottamuori sanoo ja ojentaa pienelle Kirkonrotalle pakettia. "Olet nyt vuoden vanha ja kohta jo iso rotta! Ja tiedätkös pikkuiseni, sinä et ole ihan mikä tahansa rotta. Mutta se selviää sinulle aikanaan. Ota tästä vähän joulupipareita niin kasvat!" Rottamuori työntää piparikasan Kirkonrotan syliin ja katsoo sydän pakahtuen kuinka pikkuinen rotta syö onnessaan piparia. Kirkonrotta avaa paketin ja sieltä paljastuu punainen villaviltti. Rottamuori kietoo viltin lapsensa ympärille ja hymyilee. "Ettei sinun tule kylmä, kun nukumme yöt tuolla ulkona puun alla".

***

 



Kirkonrotta avasi silmänsä pussukan sisällä. Se oli herännyt kesken unien ja venytteli haukotellen. "Olipas makoisat nokoset ja kummallinen uni! Melkein kuin...muisto?" se mietti. Siinä samassa se kuuli ääniä jostain aivan läheltä.

"No niin, aika avata 16. luukku! Kenen vuoro tänään on? Pikku Minna, tulepas tänne avaamaan joulukalenterin luukku!"

Kirkonrotta kuuli kuinka askeleet lähestyivät sen torkkupaikkaa ja yhtäkkiä pikku kätöset kietoutuivat rotan ympärille. Kirkonrotta kurkisti pussin suusta ulos ja näki kuinka sen edessä olevan lapsen ilme muuttui ilosta kauhuun sekunnin murto-osassa.

"IIIK! ROTTA!!" Tyttö kiljui ja rotta ponkaisi ulos pussista niin lujaa, että karvat vaan pöllysivät. Kirkonrotta juoksi henkensä edestä pakoon portaita ylös.

"Huh! Läheltä piti!" Kirkonrotta pyyhkäisi hikeä otsaltaan helpottuneena. Se pyyhälsi kohti urkuparvea ja pohti kovasti näkemäänsä unta. Äkkiä se pysähtyi mietteissään. "Kyllä minä muistan Rottamuorin ja punaisen viltin!". Muistot rakkaasta Rottamuorista tulvivat sen mieleen ja Kirkonrotta kipitti piilopaikkaansa. Siellä se pyyhki silmäkulmiaan ja muisteli pipareita, pientä pakettia ja punaista vilttiä.