Kirkonrotta katsoi suu auki kuinka sen pesän edessä ollutta kuusta sahattiin vinhalla vauhdilla. "Mitä ihmettä!" se vinkaisi ja tuijotti kuinka kaksi ihmistä lähti raahaamaan kuusta kohti kirkkoa.
Kirkonrotta pyyhälsi ihmisten ohi kirkkosaliin ja piiloutui penkkien alle. Se nuuski kuusentuoksuista ilmaa viiksikarvat väpättäen ja katseli uteliaana kuinka kuusi vietiin kirkkosalin etuosaan. Kirkonrotta seurasi perässä.
"Miksiköhän ne laittavat kuusen tuoliin istumaan..." Kirkonrotta pohti ja katseli kuinka kuusta sovitettiin kuusenjalkaan. Se pälyili ihmeissään kirkonpenkin takaa ihmistä, joka kiinnitti isoa tähteä kuusen latvaan.
Kirkonrotta kiipesi uhkarohkeasti penkin selkänojalle tähystämään mitä tuleman pitää. Äkkiä ihmiset kerääntyivät kuusen ympärille. "Näyttää ihan siltä, kun nuo aikoisivat nostaa kuusen pys-" PAM! Kirkonrotta tunsi kuinka yksi kuusen oksista täräytti sitä otsaan ja yhtäkkiä kaikki pimeni.
***
Kirkonrotta räpytteli silmiään ja yritti kohdistaa katseensa johonkin. Hetken aikaa Kirkonrotta luuli näkevänsä epäselvän vaalean hahmon tuijottamassa sitä.
Mutta hahmo hävisi yhdessä silmänräpäyksessä ja rotta huomasi olevansa kuusen alla kirkkosalissa.
Kirkonrotta hieroi kuhmua otsassaan ja lähti kipittämään kirkkosalin käytävää pitkin. "Äh! Pitikin olla utelias ja tulla tänne nuuskimaan. En kyllä enää lähde pesäkolosta muuta kuin puuron tähden" se puhisi kiukkuisena. Kirkonrotta kääntyi vielä ovella katsomaan taakseen ja se häkeltyi niin, että sen korvatkin valahtivat alas.
"Oih! No kyllä tämä näky oli kuhmun arvoinen!" se hihkaisi onnellisena katsoessaan koristeltua kuusta. Se nuuhkaisi vielä kerran kuusen tuoksuista ilmaa ja katosi kirkon ovesta ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti