Se näpisti yhden konvehdin ja kuljetti sen innoissaan keittiön nurkkaan piiloon. Siellä se onnessaan söi konvehdin suurella antaumuksella, nauttien joka suupalasta. Suklaan syötyään se tyytyväisenä hieroi masuaan ja puhdisti viiksiään suklaasta. Samalla Kirkonrotta tarkasteli konvehdin käärettä.
"Enkeli!" Se ihasteli. Kirkonrotta ei ollut koskaan nähnyt enkeliä mutta oli kuullut niistä paljon, kirkolla kun asusteli. Nyt se viikkasi kääreen siististi ja lähti kuljettamaan sitä urkuparvelle.
"Taas näin paljon ihmisiä! Kyllä tämä joulu selvästi kasvattaa ihmismäärää!" se mumisi mennessään. Se liikkui pitkin tuttua punaista laattalattiaa ja katseli mennessään kirkkosaliin.
Kirkonrotta kuunteli kuinka valkoisiin pukeutunut ihminen puhui joulusta, joulukuusesta ja pipareista. "Oi, onko tuo kuusi siis JOULUkuusi!" Kirkonrotta kuunteli korvat höröllään ihmisen puhetta.
"Kuinkas moni teistä lapsista odottaa jo joulua? Noin moni! Kyllä minäkin odotan joulua".
Jonkin ajan päästä Kirkonrotta näki kuinka ihmiset lähtivät kirkosta. Se päätti lähteä taas tutkimaan joulukuusta, nyt kun se oli saanut tietää, että tämä kuusi oli hyvin merkityksellinen joulun kannalta.
Se tepsutteli kirkon käytävää pitkin ja pysähtyi yhtäkkiä kuin seinään. Kirkkosali pimeni ja samassa se täyttyi niin kirkkaalla valolla, että Kirkonrotta sai siristellä silmiään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti