Vaalean rotan tarina

Kirkonrotta katsoi suu auki edessään seisovaa vaaleaa rottaa. Se asteli lähemmäs ja alkoi nuuskimaan sitä nenä väpättäen.

"Kuka olet ja kauanko olet seurannut minua?" se tuhisi jännittyneenä.

"Rauhoitu Kirkonrotta, olen tullut vasta äsken tänne Puistolaan. Enkä ole viemässä sinun herkkuvarastojasi!" vaalea rotta sanoi hymyillen.

"Miksi sitten olet täällä?"

"Halusin tulla katsomaan Puistolan kirkon kuuluisaa Kirkonrottaa. Me muiden kirkkojen kirkonrotat kuulemme sinusta aina niin paljon".

"Jaa!" Kirkonrotta tokaisi hölmistyneenä. Se tiesi, että jokaisella kirkolla oli oma kirkonrotta mutta ei ollut ikinä nähnyt muita.

"Tiedätkö mitä nämä suntiot ovat, jotka vakoilevat meitä?" Kirkonrotta kysyi.

"Höpsö, suntiot ovat kirkonpalvelijoita. He huolehtivat kirkoista ja tietävät KAIKEN. Myös kirkonrottien olemassaolon. Minusta tuntuu, että suntiot yrittivät pitää sinun masusi täynnä ettet söisi enempää heidän tekemiä kakkuja." vaalea rotta kertoi.

"No mikä tämä joulu sitten on? Ja miksi en tiedä siitä mitään, vaikka olen asunut kirkolla jo vuosia".

"Etkö muista kuinka joka vuosi lähdet Kerttu-tätisi luo talvehtimaan? Siksi et ole kohdannut joulua aikaisemmin. Ja joulun salaisuus sinun täytyy löytää itse. Mutta tule mukaani niin annan sinulle vinkin."

Rotat lähtivät yhdessä vipeltämään portaita ylös, kunnes tulivat kirkon aulaan.

"Katsopa tuonne vitriiniin, siellä on kirja. Lue tuosta."

Kirkonrotta katsoi vitriiniin ja näki siellä auki olevan kirjan.

 

 

"Hei! Tämähän loppuu kesken! Missä on loput tarinasta!" Kirkonrotta kääntyi ympäri mutta vaaleaa rottaa ei näkynyt missään. Kirkonrotta vipelsi pitkin kirkkoa etsien toista rottaa mutta ei havainnut siitä edes hännänpäätä. Se kiipesi urkuparvellekin ja tähysti kirkkosaliin.

 

 

 



"Kuvittelinkohan koko toisen kirkonrotan olemassaolon? Tämä joulu saa minut ihan pois tolaltani!" se pohti ja raapi päätään.

 

Kirkonrotta kömpi pihalle ja mietti kaikkea kokemaansa. Tosiaan, se oli joka vuosi lähtenyt talvilevolle Kerttu-tädin luokse maan alle, mutta tänä vuonna Kerttu-täti oli pakannut laukkunsa ja ilmoittanut lähtevänsä etelän lämpöön talveksi. Kirkonrotalla oli siis edessään elämänsä ensimmäinen joulu.