Torkkupaikan etsintää

Kirkonrotta heräsi varhain sunnuntaiaamuna kolostaan urkuparvelta. Se oli koko edellisen päivän notkunut keittiön läheisyydessä sillä suntio oli keittänyt soppaa ja paistanut torttuja. Kirkonrotalle oli jätetty torttu sen piilopaikkaan ja se oli ollut siitä iki-onnellinen. "Yhteistyö suntioiden kanssa on oikein makoisa sopimus!" se oli miettinyt mutustaessaan torttua pianon takana.

Nyt se lähti venytellen kohti kirkkosalia miettien samalla löytäisikö se taas herkkuja jostain. Se asteli kirkkosaliin ja pysähtyi niille sijoilleen. "Joko tuolla palaa kolme kynttilää? Vastahan ne sytytti ensimmäisen!" Kirkonrotta kummasteli adventtikynttelikköä.

Kirkonrotta kurotteli kohti kynttelikkö mutta ei aivan yltänyt. "Hohhoijaa!" Kirkonrotta haukotteli ja mietti miksi se ylipäätään oli noussut ylös niin aikaisin. Se kipitti kuusen alle ja kääriytyi kerälle ottaakseen pienet nokoset. Jonkin ajan kuluttua se heräsi riemuisaan lauluun.

"Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi –
muuten matka jää.

Tässä vesimalja
silmät huuhtokaa!
Lämmin karhuntalja
reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa.
Siin' on silmäin eessä
synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää,
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina
kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina,
nouskaa kannoille!

Mäenrinteen alla
talo törröttää,
joka ikkunalla
kaksi kynttilää.

Ruuna, virsta vielä
tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä
aina olla vois!"

Kirkonrotta hieroi silmiään ja näki kauhukseen kuinka kirkko oli ääriään myöten täynnä laulavia ihmisiä. Se piiloutui paremmin kuusen jalan taakse ja katseli ihmeissään kuinka koko sali lauloi yhdessä. Kirkonrotta lähti juoksujalkaa kohti kirkon ovea ja poukkoili ihmisten jalkojen seassa. Ovelle päästyään se kurkisti vielä olkansa takaa kirkkosalia.

"Höh! Täällä ei varmasti missään ole hyvää paikkaa torkuille tänään, niin paljon ihmisiä!" se pohti kulmat rytyssä ja lähti vipeltämään portaita alas. Kirkonrotta kipitti kohti jumppasalia. "Jospa siellä saisi olla edes tovin rauhassa!" se puhisi ja livahti ovenraosta sisään.

 

 

"Tai sitten ei.." Kirkonrotta mutisi paheksuvasti ja lähti takaisin portaita ylös. Se kipitti välikerroksen lasten kerhotiloihin ja katseli epäilevästi ympärilleen. "Hmm.. Ei ristinsielua näkyvissä" se totesi ja alkoi etsimään torkkupaikkaa. Äkkiä se hoksasi mukavan näköisen pussukan seinällä. "Oi tuohan on kuin riippumatto! Ja juuri minun kokoiselle rotalle sopiva!" se mietti ilahtuneena ja kiipesi pussukkaan nukkumaan...